One Quart Magazine Playlist: Jouni Aslak

Jouni Aslak koosti soittolistan kolmella merkittävimmällä määrittäjällä, jotka hyvässä kappaleessa on.

Jouni Aslak koosti soittolistan kolmella merkittävimmällä määrittäjällä, jotka hyvässä kappaleessa on.

Jouni Aslak

Afromikko

Jouni Aslak on varsinainen moniosaaja. Hän soittaa lukuisia soittimia, kirjoittaa biisejä itselleen ja muille, tuottaa omia ja muiden kappaleita sekä keikkailee erilaisissa kokoonpanoissa. Jouni Aslak & Nousukauden Lapset -yhtye julkaisi hiljattain 050-kappaleen.

STOP – FIX – MOVE

Kokosin tämän listan kolmella merkittävimmällä määrittäjällä, jotka hyvässä kappaleessa on. Liikuttaako se, pysäyttääkö se tai parantaako se. Lista on todellisuudessa kilometrien mittainen, ja tulee saamaan jatkoa, mutta tässä tiukin kärki.

Leon Bridges – Bad bad news
Raikas tuulahdus Texasista. Minulle tässä yhdistyvät kaikki kolme vaadittua. Upeaa soittoa, moderni kosketus ikuiseen.

Locksley – Black Ajax
Niskalenkin voimalla mukaansa tempaava bängeri. Tällaisessa musiikillisessa paketissa ryyppäyksestä ja panemisesta saa laulaa mun puolesta sydämen kyllyydestä.

David Bowie – Ashes to Ashes
Hyvä biisi.

Kalevauva.fi – Nykymusiikki on niin kamalaa
Koko yhtye on 2010-luvun merkittävin asia Suomen mediailmatilassa. Kappale on ihana.

Kacey Musgraves – Butterflies
Ihanaääninen naislaulaja laittaa Amerikassa ikiaikaisilla elementeillä kamalan nykymusiikin kuntoon. Grammyja ja mirhamia.

Magic City Hippies – Hush
Miamilaista erotiikkaa, tuhnusoulia ja estotonta fiilistelyä. Rakastan.

Lee Fields & The Expressions – It Rains Love
Tuhnusoul jatkuu vielä raidan verran. Vuoskymmeniä tyylilleen uskollisena pysyneen veteraanin uusin (2019) on yhtä ajaton kuin aiemmatkin ja artisti ilmeisessä vedossa.

The Weeknd – I Feel It Coming
Daft Punkin suosiollisella avustuksella maailman vaivattomimmin etenevä liikutusbiisi. Ensimmäisillä kuunteluilla meni leppoisana renkutuksena ihan ohi, mutta toistolla on voimaa ja biisi ei tunnu kuluvan. Viesti on myös ihanan selkeä.

Kaseva – Kun maailma elää
Syvältä selkärangasta kumpuaa suuri turvallisuuden tunne, siitäkin huolimatta että kappaleen teksti on vähintäänkin apea, ellei jopa painostava. Lempeni Kasevaa kohtaan on valtava. Upeaa originaalimusiikkia käännösiskelmän kulta-ajoilta.

Glen Campbell – Wichita Lineman
Klassikko, jonka olin päästänyt unohtumaan vuosiksi, kunnes lauluntekijä Kössi Salokorpi minua siitä muistutti. Kestää luuppausta kymmenestä kahteenkymmeneen kertaan.

Zero 7 – Destiny
Pysäyttäjä- ja hoitajabiisi jo vuodesta 2001. Brittiläinen triphop ja elektroninen poppi on ottanut salavihkaa ison paikan mun sydämessä ja Sian laulu ahhh!

James Blake – Put That Away and Talk to Me
Eteeristä ja mielikuvituksellista musiikkia mukiinmenevällä viestillä.

Elton John – Rocket Man (I think it’s gonna be a long, long time)
Tämä lukeutuu kappaleisiin joka lapsuudenkodin levyhyllystä pudonneena pysäytti paikoilleen. Elokuvaa en ole vielä uskaltanut katsoa.

Elise Trow – Elevate
Esimerkkinä viimeisimpänä ulkoilmaan tullut biisi kaikkien instrumenttien osaajalta. Youtube kannattaa ottaa haltuun.

Gary Clark Jr. – Feelin’ like a Million
Reggae, blues ja jokin nimetön voima on tässä osuneet johonkin fuusion herkkukohtaan ja pistää niskan töihin.

Roxette – Wish I Could Fly
Tämänkin kappaleen kanssa mulla (kuten useilla ikätovereillani) on henkilökohtainen suhde jo kahdenkymmenen vuoden ajalta. Omani on pelokkaan rakastava. Tuolta kuulostaa hyvä pop-kappale.

Jacques Brel – Ne me quitte pas
Kuulostaako aneleva mies kiinnostavalta narratiivilta? Kuuntele tästä. Tässä kappaleessa on sateisempaa kuin missään. ”Useimmat hienot asiat Ranskasta ovat belgialaisia” – Thom Perrault

Dusty Springfield – The Look of Love (from Casino Royale)
Burt Bacharachin sävellyskynä on jäljittelemätön. Yhdistettynä brittiläisen sinisilmäsoul-kuningattaren lauluääneen se osuu mua arkoihin paikkoihin. Ensilevytys vuoden 1967 elokuvaan ”Casino Royale” on mainion torviloppunsa ansiosta valintani.

Esperanza Spalding – I Know You Know
Taiteellisesti polveilevaa uraa tehnyt basisti-laulajatar vakuutti mut tällä biisillä ensimmäisellä levyllään. Uskoa ravistelevan laulajan lisäksi läpeensä orgaaninen bändi soittaa upeasti. All latin and shit. Vaivattomuus on häkellyttävää.

Cool Company – Beneath the Lights
Tämä äänimaisema vie johonkin piilopaikkaan tutkailemaan maailmaa. New York, 2017. Myös

Riton & Kah-Lo – Fake ID
Työvuodet klubiympäristössä jättivät pysyvän trauman, ja 909-house menee herkästi ihon alle. Jälleen britteinsaarilta.

KNOWER – Life
Jokaisella soittolistalla on oltava yksi artisti, jonka nimi HUUDETAAN. Lisäksi Louis Cole on nero jota ympäröivät virtuoosit. Wank level 100.

Vulfpeck, Theo Katzman ja Antwaun Stanley – Darwin Derby
Aina kun tältä amerikkalaiselta virtuoosiyhtyeeltä ilmestyy musiikkia, se aiheuttaa ympärilläni kohinaa, jonka läpi hakeudun tutustumaan siihen itse. Ihanalta saundaa tämä yhteistyö Theo Katzmanin kanssa. Ihanaa bändisaundia ja pelkillä bassoraidoillakin eläisi marraskuuhun. Ihanasti.

Simply Red – Stars
Muistan viettäneeni lapsuudessani hetkiä miettien miltä noin laulava ihminen voi näyttää. Nyt tiedän. Taas britteinsaarilta lennähtänyttä perverssin hienoa poppia.

David O’Dowda – Keep Your Head
Listan loppupäähän vahvatunnelmainen kappale vuodelta 2016. Laittaa kuuntelemaan.

Nathaniel Merriweather, Lovage –
Koala’s Lament albumilta ”Music to Make Love to Your Old Lady By”

Levyn todellinen taustahahmo on tuottaja Dan The Automator Nakamura. Levyllä laulavat Mike Patton ja Jennifer Charles, ja tällä instrumentaaliraidalla irti pääsee turntable-velho Kid Koala. Kappale on sämplätty brasilialaiskitaristi Bola Seten kappaleesta ”Bettina”. Vuosikymmenet solmiutuvat nättiin pakettiin.

NoMBe – Miss Mirage
Tämä on stopperi jos mikä. Saan toistuvasti kestokylmiksiä tän biisin kanssa. Reseptinä Chaka Khanin saksalainen kummipoika tekemässä omaa juttua Los Angelesissa.

Empire of the Sun – We Are The People
Kymmenen vuotta täyttyi tämän levyn ilmestymisestä viime vuonna, ja toimii edelleen, sekä hienona tunnelmapalana, että muistutuksena ajan jatkuvasta etenemisestä. Australialaisbändillä on väkivaltaiseksikin yltyvän nasaalinsa kanssa oma ja mielenkiintoinen saundi. Pisteet pelottomasta scifi-estetiikasta kansissa.

Father John Misty – Mr. Tillman
Upottavan hienoa biisinkirjoitusta josta tulee herkullisen väläyksenomaisesti mieleen Beatlet ja Bowie ja usea muu late great.

Michael Kiwanuka – Cold Little Heart
Tuska on käsinkosketeltava. ”There’s music with soul and music without soul.” – kuka tahansa tunteva ihminen englanniksi

Elton John – Goodbye Yellow Brick Road
Koska Elton Johnia on aina yks biisi liian vähän. Lisäksi tähän on hyvä päättää.

The Beatlesiltä en kyennyt valitsemaan yhtä kappaletta. Kannatta tsekata.

Jouni on Facebook https://www.facebook.com/jouniaslakmusic/

Let's talk about this

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend