Alma Sipilä tekee lohtulauluja kipeän kauniista maailmasta. Hänen uusin singlensä Muista että elät julkaistiin 1.4.
Muista että elät -singlen juuri julkaissut lauluntekijä Alma Sipilä kokosi soittolistan häntä lohduttavista kappaleista.
Emilia Kavilo/Ariaportraits
Sipilä on tullut tunnetuksi intiimeistä olohuonekeikoistaan kuulijoidensa kodeissa, sekä tarkkuudestaan sanoittaa ympäröivää maailmaa.
“Luon lauluja, jotka lohduttavat minua – jos oiken upeasti käy, ne lohduttavat myös toisia.” Koen, että olen ehdottomasti lauluntekijä ensin, laulaja ja esiintyjä sitten”.
Minulle tärkeät lohtulaulut ovat vähintäänkin vähän alakuloisia, parhaimmillaan aivan lohduttomia. Pysyäkseni maailmassa kohtalaisen valoisana, parhaani mukaan rakentavana ja perusluonteeltani jopa aika positiivisenä ihmisenä tarvitsen elämääni tasaisen annoksen surullisia lauluja.
Väistämättömiä nimiä tällä listalla ovat Lori McKenna ja Gretchen Peters, kaksi americana-perinteen lauluntekijäkuningatarta, jotka näyttävät minulle levy toisensa jälkeen miten laulutekstejä oikein tehdään. Olen ehdottomasti “teksti ensin”-kuuntelija, ja se kuuluu tältä listalta vahvasti. Minulle upeimmat laulutekstit ovat elokuva tiivistettynä neljään minuuttiin. Biisin lopussa olen elänyt hetken laulun hahmojen rinnalla ja löydän heistä tavalla tai toisella myös oman itseni.
Monet laulut lohduttavat tarinoillaan ja totuuksillaan, mutta on myös lauluja, jotka tekevät näin ihan vaan (alakuloisella) kauneudellaan. Näistä biiseistä on mainittava erityisesti AURAL:in “Laulu mustarastaan”, jota kuuntelen ja kuuntelen, ymmärtämättä vieläkään, miten laulu voi kaikessa yksinkertaisuudessaan olla vaan niin upea.
Soundillisesti huomaan korvani kääntyvän uudestaan ja uudestaan kohti akustisia kitaroita, orgaanisuutta, soundeja, jotka lauluäänen rinnalla kuulostavat siltä, että ne on tehnyt ihmisen käsi vasten soitinta vasten. Tällainen äänimaailma on minulle itsessään lohdullinen. Kun suru pääse oikein kunnolla niskan päälle, tunnustan, etten kaipaa vierelleni paijaajaa tai rauhoittelijaa. Pehmeästi näppäilty akustinen kitara ja syvällä tavalla haikea ihmisääni tekevät sen kaiken, ja paljon enemmän.
Let's talk about this