One Quart Magazine Playlist: Afromikko

Musiikin ja kulttuurialan monitoimimies Afromikko laati soittolistan, josta löytyy mielenkiintoisia moderneja soulvaikutteisia biisejä.

Musiikin ja kulttuurialan monitoimimies Afromikko laati soittolistan, josta löytyy mielenkiintoisia moderneja soulvaikutteisia biisejä.

Afromikko

Afromikon ‘Maailma loppuu sun suudelmaan’ -sinkku julkaistiin 17. tammikuuta. Afromikko tunnetaan aiemmin muun muassa tiuhaan radiossa soineista kappaleista ‘Hidas’ biisi ja ‘Oi oi’. Helmikuussa 2019 julkaistiin Afromikon debyyttialbumi Afromikko Presents: Uusi Analogia.

“Maailma loppuu sun suudelmaan -kappale ottaa kantaa ympäristöasioihin ripauksella rakkauden häiritsevää, mutta valloittavaa läsnäoloa. Biisi on Afromikko-galaksissa tavallista melankolisempi ja modernimpi kappale. Se kertoo orastavasta rakkaudesta maailman sortumisen kynnyksellä. Kappaleessa funtsitaan kysymystä, onko parisuhteilla tulevaisuutta, kun planeetta tekee tuhoaan.

Koska ammennan musiikillisen antini lähinnä vanhasta musiikista, otin haasteekseni luoda soittolistan modernia musiikkia. Näiden biisien soundit inspiroivat kaikkea tuottamaani musiikkia oli kyseessä oma tai joidenkin muiden projekti.”

BadBadNotGood – In Your Eyes
Kanadalaisen instrumentaaliyhtyeen BadBadNotGoodin musiikissa elää vahvasti mennyt aika. He yhdistävät todella autenttista vanhaa analogisoundia uudenaikaisiin elektronisiin juttuihin, mikä on inspiroinut itseäni toteuttamaan samoja kikkoja siitä huolimatta, millaisesta biisistä ikinä onkaan kyse. Tämä biisi tosin on täyttä vintagea ja kehissä on myös laulajavieras Charlotte Day Wilson. Onko sudeilla koskaan soitettu yhtä asenteellisesti?

Nick Hakim – Want
Tässä musassa vanha soul on tuotu todella friikisti nykyaikaan unohtamatta sen pölyisiä soundiperinteitä ja samettisia melodioita. Hakimin biiseissä on toiveikkaammillaankin äärimmäisen yöllinen melankolia läsnä. Äärimmäisen mielenkiintoista, kuinka kaveri on saanut kuulostamaan jopa elektroniset elementit ns. akustisilta soittimilta.

Oko Ebombo – Black Bowie
Yhden biisin sisälle voi parhaimmillaan sijoittaa useita eri genrejä. Oko Ebombo sitoo eri tyylilajit ja soittimet saumattomasti samaan pakettiin ilman, että se kuulostaa sekamelskalta. Spoken wordia, soulia ja eräänlaista progeellista klubi-unimusaa leffafiiliksellä. Niin joo, ja täydellinen rumpusoundi.

The Greg Foat Group – The Dancers at the End of Time
Kun itse työskentelee paljon lauletun musiikin parissa, niin välillä tai aika useinkin on nastaa kuunnella instrumentaalimusiikkia. Englantilainen Greg Foat on laitapuolien varjeltu helmi musiikin tuottajana ja soittajana. Uskomattoman taitavia sovituksia, hienoja äänimassoja sekä soundeja. Tämä on ehdottomasti paras jazzbiisi, mitä 2010-luvulla on julkaistu. Tässä on runsas määrä suuren kaupungin sateista yökuvaa, savua ja pölyä.

Childish Gambino – Me and Your Mama Kuka olisi uskonut, että räppäri tekee 2010-luvun ehkä vaarallisimman soulbiisin? Pitkän intron jälkeen biisi räjähtää käyntiin uskomattoman tyylikkäällä voimalla. Gambinon lauluheittäytyminen on aivan omaa luokkaansa: epätoivon vimmaa, milloin ei mietitä huomista – tai edes ensi viikkoa. Bändi rokkaa mielettömällä voimalla ja dynamiikka pelaa. Monumentaalinen teos.

sir Was, Little Dragon – Deployed Kun Tame Impala tuntuisi olevan menossa yhä mainstreamimpaan suuntaan, ruotsalainen Joel Wästberg vie Sir Wasin musiikin vastakohtaisesti syvemmälle happoiluun. Ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisimpia artisteja ja tässä biisissä mukana upeaääninen Little Dragon. Kaikesta happoilusta huolimatta biisit ovat tarttuvia ja soundit on vedetty rohkeasti ruvelle. Viime vuoden kovimpia levyjä Kiwanukan rinnalla.

Fred Pallem, le Sacre du Tympan – Astringent Mouse Trap Musiikkialalla tykätään katsoa eteenpäin. Kuinka hienoa se onkaan, kun tulee julkaisuja, joissa ei ole edes yritetty tehdä niin. Ranskalaisen Fred Pallemin L’Odyssée on vuoden 2018 ehdottomasti eeppisin levy. Isot soul blaxploitation orkesterisovitukset kuljettavat pitkiä biisejä paikasta toiseen juuri niin kuin pitääkin. Soundit ovat ensiluokkaisen hyvät ja tyylitajuiset. Ihanan muusikkokeskeistä kamaa, jota on kaikesta huolimatta todella helppoa kuunnella.

Mark Ronson, Lykke Li – Late Night Feelings Ettei soittolista menisi liian vaihtoehtoiseksi lisätään pakkaan vähän perinteisempää poppia myös. En erityisemmin pidä Lykke Li:n musiikista, mutta tässä biisissä hän onnistuu, mikä johtunee myös siitä, että puikoissa on lempituottajani Mark Ronson. Biisissä on mukaansatempaava, vastustamaton poljento, josta on vaikea olla pitämättä. 70-luvun discomeininkejä mukaileva sovitus on blendattu 2010-luvun tarkkaan soundihinkkaamiseen. Kaikkia kivoja pieniä yksityiskohtia ja erityiskumarrus mahtavalle rumpu ja perkussiomaailmalle. Hieno sävellys ennen kaikkea.

Kaada – It Must Have Been The Coffee Norjalaisen Kaadan musiikki on hyvin mystistä, mutta erittäin melodista instrumentaalikamaa. Kaikki kuulostaa 100% oikealta äänitystilat mukaan lukien. Elämää suurempaa ja surumielistä sinfoniaa tietyllä tavalla kuitenkin intiimissä paketissa. Ääripäät kohtaavat toisensa. Ehdottoman skandinaavista äänimaisemaa – mielikuvat metsistä, vuorista ja järvistä tulevat pakostakin mielen päälle.

FB

Insta

Let's talk about this

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend