Runo sukupolvien välisestä kosketuksesta ja naisen paikasta julkisessa tilassa.
Emmi Kujanpää
Hamam
- Naisten hamamissa
isoäiti harjasi tyttärentyttärensä selkää
hiukset päälaelle solmittuna - maha polvissa roikkuen
- koko vartalon voimalla
- kuin leipoisi turkkilaista leipää.
- Me makasimme alastomina hamamin patiolla
- joimme omenateetä ja nukahdimme.
- Kun havahduin
- mummo istui etukenossa
- maha nyt lattiassa saakka
- ja tyttö kaatoi vettä kuparikulhosta
- pitkät hiukset avoimina roikkuen
- hoikissa olkavarsissa sama varmuus ja vahvuus.
- Mietin kuinka
- viime lokakuussa
- leikkasin isoäitini hiukset
- se oli hänen viimeinen toiveensa
- mutta hän ei olekaan kuollut.
- Ja nyt kaipasin (niin että sattui)
- että pääsisinkö vielä leikkamaan hänen hiuksensa
- ne ovat kasvaneet
- ja pesemään hänen selkäänsä kuin ruisleipää.
- Kun palasimme kotiin
- kadulla ei ollut kuin miehiä
- ja ajattelin naisten kylpylän lukittua rauhaa
- all-male streets
- että miksi on näin.
- Berliini, Kreuzberg 21.3.2016
- Runo on omistettu Maija-mummulleni 29.9.1925–30.5.2016.
- Emmi Kujanpää
