Hei sinä! – Johanna Venho

Hei sinä! - haastattelusarjan viidennessä jaksossa kohdataan runoilija ja kirjailija Johanna Venho.

Hei sinä! - haastattelusarjan viidennessä jaksossa kohdataan runoilija ja kirjailija Johanna Venho.

Veikko Somerpuro

Aistit herättävät lukijan omat kokemukset. Jokainen löytää runosta sen, mitä on itse kokenut.

Lotta: Runokokoelmasi Saaren runot on intensiivinen lukukokemus. Se loi vahvoja aistikokemuksia. Kuulin veneen, veden ja saaren ääniä. Näin hulmuavat hiukset ja lapsia siellä täällä.

Johanna: Runo lähtee minulla usein liikkeelle paikasta. On vietävä runominä johonkin maisemaan. Tässä se on saari meressä. Olen
miettinyt kirjoittaessani meriluontoa tuoksuineen ja väreineen, vuodenaikoja saaristossa ja tuttuihin paikkoihin kerrostunutta historiaa. Ihminen tarvitsee maa- ja merimerkkejä joihin ajatus voi
kiinnittyä, muuten se hajoaa.

Aistit herättävät lukijan omat kokemukset. Jokainen löytää runosta sen, mitä on itse kokenut.

Lotta: Tekstissä välkkyy sukupolvien välimatka ja läheisyys.

Johanna: Kyllä. Olen ollut viime aikoina kiinnostunut menneisyydestä monin tavoin, samalla omasta menneestäni ja aiemmista sukupolvista. Olen ketjun lenkki, kahleen pätkä. Taisin kirjoittaa niin jo Yhtä juhlaa -kokoelmassa. Ihminen ei ole saari, ei elä irrallaan muista ihmisistä. Minusta on kiinnostava hahmottaa itsessäni ja esimerkiksi lapsissani, millaisia asioita ympäristö ja toiset
ihmiset aiheuttavat.

Tietynlainen temperamentti ja luonne on synnynnäinen, mutta muovaudumme ajan ja ajassa elävien ihmisten mukaan.

Oman runokielen kuulemiseksi tarvitsen aika paljon yksinoloa.

Lotta: Minkälaista on runoilijan työ?

Johanna: Olen viime vuosina kirjoittanut enimmäkseen muuta (proosaa ja lastenkirjoja) ja olin iloinen, kun runo palasi luokseni, eli runoja alkoi taas syntyä. Kun matka saareen alkoi kutsua, tiesin etten halua tehdä siitä proosaa. Se on sillä tavoin arkkityyppinen
teema. Siihen piti löytää kieli, jossa olisi paljon tosi konkreettista: turvetta, multaa ja peruskalliota. Kun runokirjan prosessi on intensiivisesti käynnissä, kutsun sanoja luokseni monilla tavoilla. Haen sytykettä lukemalla ja kuljeskelen sekä kaupungissa että metsässä. Oman runokielen kuulemiseksi tarvitsen aika paljon yksinoloa. Kirjailijan ammatin vaatima itsekseen olo on
minulle toisaalta elinehto, toisaalta välillä raskasta. En pysty kirjoittamaan, jos elämä on valtavan sosiaalista, koska ihmiset
vaikuttavat minuun niin vahvasti. Mutta ne ihmiset, jotka minulle ovat tärkeitä, haluan oikeasti päästää lähelleni. On tärkeää, että on ystäviä joiden kanssa voi olla kuoreton ja
paljas.

Kirjoittaessa yritän pysyä virkeänä ja pitää kieleni myös virkeänä ja vireessä. Kirjailijan kielessä näkyy ihan kaikki. Kirjoittaminen on tosi paljastavaa. Huomaan heti, jos en ole
kirjoittaessa rehellinen itselleni.

Lotta: Olisiko sinulla helpotuksen lauseita heille, jotka pitävät runoutta yleisesti pitkäveteisenä tai vaikeana ymmärtää.

Johanna: Hypätkää sekaan vaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa lukea runoa, vaan kuten runossakin on monia erilaisia ääniä, on sille erilaisia käyttötapoja. Mutta kaikella on aikansa. Minulla on ollut elämässä jaksoja, joina en ole kokenut runon kirjoittamista
mielekkäänä. Siksi ymmärrän, että joku voi olla etäällä tai vieraantua runoudesta. Se voi kuitenkin avautua uudelleen, jos tulee oikeanlainen sysäys, tarve runoon.

Jollakin tavalla runo on kuitenkin niin liki syvintä minääni, ettei se suostu minua jättämään.

Lotta: Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla? Milloin saamme lukea lisää tekstejäsi?

Johanna: Kirjoitan romaania ja lastenkirja on suunnitteilla myös. Näyttää siltä, että uutta on tulossa taas vuonna 2019. Olen parin viime
runokirjan kohdalla ajatellut, että ehkä en kirjoita enää runoja. Jollakin tavalla runo on kuitenkin niin liki syvintä minääni, ettei se suostu minua jättämään.

Sitkeä laji!

Let's talk about this

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend