The One Quart Magazine Playlist Week: Anssi Kela

Tällä viikolla One Quart Magazinessa keskitytään soittolistoihin. Neljä ajankohtaista muusikkoa on koonnut soittolistan valitsemallaan teemalla. Tänään vuorossa Anssi Kela.

Tällä viikolla One Quart Magazinessa keskitytään soittolistoihin. Neljä ajankohtaista muusikkoa on koonnut soittolistan valitsemallaan teemalla. Tänään vuorossa Anssi Kela.

Anssi Kela

AJ Savolainen

 

Soittolistaviikko huipentuu juuri uuden singlensä Rakkaus upottaa julkaisseen Anssi Kelan laatimaan listaan. Anssin musavalintojen myötä selviää mistä asiasta monet hänen sukupolvensa muusikot ovat katkeria ja minkä biisin musiikillinen vaikutus on samankaltainen kuin niillä inkiväärisuikaleilla, joita nautitaan sushiravintoloissa suupalojen välissä. 

Anssi Kelan kympin pussi irttareita

Musiikillista punaista lankaa ei ole, vaan lista on kympin pussi irttareita — sekoitus vähän kaikkea. Ehdin ylipäätään kuunnella tosi vähän musiikkia. Nämä ovat viimeksi kuuntelemani 20 artistia.

Yellow Magic Orchestra: Technopolis

Innostuin japanilaisista elektronisen musiikin pioneereista YouTubesta löytyneiden konserttivideoiden perusteella. Yhtyeen musiikkia ei kuitenkaan löytynyt striimipalveluista tai digikaupoista. Jouduin lopulta tilaamaan vanhanaikaisesti cd-levyjä ulkomailta. Kyseessä ovatkin ainoat tänä vuonna ostamani levyt. Pian levyjen saavuttua Yellow Magic Orchestran tuotanto luonnollisesti ilmestyi Spotifyhin.

CHVRCHES: Leave A Trace

Pakahduttavan isoja syntikkasoundeja ja tarttuvia popmelodioita. Yhtyeen nimen kirjoitusasu vain ärsyttää: aivot eivät millään meinaa venyä kirjoittamaan V-kirjainta U:n paikalle.

Ellie Goulding: Army

Olen jos aikoja sitten pudonnut kärryiltä, joten Ellie Goulding ei sanonut minulle nimenä mitään, kun kuulin tämän kappaleen Radio Helsingistä Lasse Kurjen ohjelmassa. Tykästyin heti, ja tutustuin artistin muuhunkin materiaaliin. Hienoa 2010-luvun popmusiikkia.

Nik Kershaw: James Cagney

Perehdyin tänä kesänä syvällisemmin Nik Kershawin tuotantoon, tunsin aikaisemmin vain isoimmat hitit. Albumeilta löytyikin vaikka mitä helmiä. Kershawin melodiat ja soinnutukset ovat pirun kekseliäitä. Minä ja suurin osa muista lauluntekijöistä pyörittelee biiseissään samoja n. neljää sointua. Nik Kershaw käyttää ne kaikki muut.

Midnight Oil: Back On The Borderline

Midnight Oil meni 80-luvulla täysin ohi, vaikka pidinkin yhtyeen isoimmasta hitistä, Beds Are Burningista. Sain jostain syystä kesällä päähäni tutustua tarkemmin bändiin. Vähään aikaan en sitten juuri muuta kuunnellutkaan. Aliarvostettu yhtye, paljon hienoja kappaleita. Myös YouTubesta löytyvien 80-luvun live-esitysten valtava energia iskee kuin Bud Spencerin nyrkki palleaan.

Killing Joke: In Cythera

Pidän paljon Killing Joken melodisemmista kappaleista. Yksinkertaisia biisejä, joiden rujo ja tumma haikeus koskettaa minussa jotain. Kovaa ja herkkää.

Tom Petty: A Face In The Crowd

Tom Pettyn kuolema sattui vaiheeseen, jolloin olin juuri pitkästä aikaa kuunnellut paljon hänen musiikkiaan. Pettya ei kai ole yleensä mainittu suurten lauluntekijöiden kaanonissa. Minulle hän kuitenkin on Springsteenin ja Youngin rinnalla yksi parhaista. A Face In The Crowd -kappaleen yksinkertaisuudessa ja syksyisessa tunnelmassa on aina ollut jotain lumoavaa.

Clean Bandit: Symphony

Monet oman sukupolveni muusikot ovat katkeria siitä, kun kunnon kitaralla tehty musiikki ei enää myy. Minä puolestani yritän pitää korvat auki. Ei minulla siitä huolimatta ole mitään käsitystä siitä, missä tänä päivänä mennään — mikä on suosittua ja mikä ei. Hyvä biisi on kuitenkin aina hyvä biisi. Ja soittimia ne konesoittimetkin ovat.

St. Lucia: Do You Remember

Massiivista soundia. Sylttytehtaat ovat hyvin pitkälti samoja kuin omani. Jännää, miten autenttista kasarisoundia tekevät nykyisin tyypit, jotka eivät välttämättä olleet edes syntyneet kyseisellä vuosikymmenellä. St. Lucian Jean-Philip Grobler on kai sentään syntynyt 80-luvun puolella.

Sisqo: Thong Song

Muistan, miten paljon aikanaan vihasin tätä kappaletta. Se edusti silloin kaikkea sellaista, mikä maailmassa oli pielessä. Kuulin tämän hiljattain radiosta. Tajusin olleeni koko ajan väärässä: Thong Song onkin VITUN KOVA.

Anderson .Paak: The Bird

Musiikki elää ja voi hyvin. Lahjakkuus ja sielu eivät ole kadonneet yhtään mihinkään. Bassolinjan painotusta en tosin täysin tajua.

Freddie Gibbs: Extradite

Bob Jamesin Nautilus on yksi maailman parhaista biiseistä. Niinpä nautin suuresti tästäkin kappaleesta, joka on rakennettu Nautilus-samplen päälle.

The Stylistics: Betcha By Golly, Wow

Tuomo Prättälä tutustutti minut tähän biisiin, ja olen sen jälkeen löytänyt The Stylisticsilta paljon muutakin hyvää. Erinomainen sävellys, jonka kertosäkeistössä on ihanan poikkeuksellinen sointukäänne wow-sanan kohdalla.

Kungs: This Girl

Vastustamaton meno. Se torvikohta on lähellä parasta ikinä.

deadmau5: Cat Thruster

Ostin Masterclass-palvelusta kurssin, jossa deadmau5 opettaa edm:n tekemistä. En voi sanoa oppineeni pahemmin mitään uutta, mutta on aina kiinnostavaa kurkkia oman ekologisen lokeron ulkopuolelle. Kurssin videoilla deadmau5 käytti tätä kappaletta esimerkkinä tavastaan rakentaa biisejä. Sitä on tullut kuunneltua sittemminkin.

Wang Chung: Dance Hall Days

Hieman obskuurimpaa kasaria.

Axwell / \ Ingrosso: More Than You Know

Kun joskus tulevaisuudessa tullaan puhumaan 2010-luvun musiikista ja soundista, niin silloin puhutaan juuri tällaisista biiseistä. Tuotannolliset ratkaisut ovat erittäin leimallisia tälle ajalle. Eikä siinä ole mitään vikaa: mainio pop-kappalehan tämäkin on.

Monkey House: It Works For Me

Erittäin suurena Steely Danin ystävänä ilahduin suuresti, kun löysin hiljattain tämän bändin, joka tekee melko täydellisiä Steely Dan -pastisseja. Vain Donald Fagenin nasaali lauluääni puuttuu.

U2: The Electric Co. (Live)

Ostin syksyllä samanlaisen vuoden 1976 Gibson Explorerin kuin millä The Edge soitti U2:n alkuaikoina. Hankinta johdatti minut pitkästä aikaa varhaisen U2:n pariin, olen erityisesti katsellut YouTubesta bändin keikkoja vuosilta 1982-1984. Yhtyeen energia ja polte olivat tuolloin vertaansa vailla. Jotain katosi pysyvästi siinä vaiheessa, kun bändi siirtyi stadioneille. Tässä biisissä Bonolla oli tapana lähteä kiipelemään yleisön sekaan tai lavarakenteisiin. Esim. vuoden 1983 US-festivaalin esityksessä touhu on todella vaarallisen näköistä, kannattaa katsastaa video YouTubesta.

Discharge: End Of Days

Lopuksi jotain, joka on antiteesi kaikelle edellä kuullulle. Välillä pitää kuunnella jotain tällaista, tämä puhdistaa. Musiikillinen vaikutus on samankaltainen kuin niillä inkiväärisuikaleilla, joita nautitaan sushiravintoloissa suupalojen välissä.

Kuuntele Anssin uusin single Rakkaus upottaa. 

Anssi Kela Facebook

Anssi Kela Instagram

Anssi Kelan tulevat keikat

Let's talk about this

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend