Grant Hart oli elämää suurempi

Aleksi Pahkalan teksti ja Karstein Vollen kuva ovat tribuutti edesmenneelle Grant Hartille, joka tunnetaan parhaiten yhtyeestä Hüsker Dü.

Aleksi Pahkalan teksti ja Karstein Vollen kuva ovat tribuutti edesmenneelle Grant Hartille, joka tunnetaan parhaiten yhtyeestä Hüsker Dü.

Karstein Volle

Löysin Hüsker Dün pari vuotta bändin hajoamisen jälkeen vuonna 1990. Olin ihanassa yläasteiässä ja juuri löytämässä maailmaa. Bändi tuli tutuksi skeittaavien ja lumilautailevien kavereiden hehkutuksen kautta. Kiitos kavereideni ja Myyrmäen kirjaston mielettömän musiikkiosaston, sain musiikista elämääni paljon lisää.

Löysin Hüsker Dün pari vuotta bändin hajoamisen jälkeen vuonna 1990. Olin ihanassa yläasteiässä ja juuri löytämässä maailmaa.

Muistutettakoon, että elimme aikaa ennen internetiä ja esimerkiksi grungen suurta läpimurtoa.

No anyway, yhdellä välitunnilla löysin kirjaston hyllystä Hüsker Dün Warehouse: Songs and Stories -levyn, josta kasvoi minulle yksi tärkeimmistä albumeista. Muistan ikuisesti ne väreilyt, jotka sain, kun lukittauduin huoneeseeni ja laitoin levyn soimaan. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tajuaa kuulleensa jotain mullistavaa. Tiesin heti, että Hüsker Dü on yhtye, joka kulkee mukana koko elämäni.

Ahmin kaiken saatavilla olevan tiedon bändistä ja lainasin loputkin Hüsker Dün levyt kirjastosta. Tietenkin kopioin ne kaseteille, jotka rakastin ruvelle.

Minulle selvisi Husker Dün musiikillinen evoluutio hardcorepunkista vaihtoehtoisen rockin alkulähteeksi, bändiksi joka raivasi tien tulevalle grungen ja alternativen vallankumoukselle.

Bändistä tuli minulle jälkijättöisesti yksi tärkeimmistä, se merkitsi enemmän kuin Beatles. Biisinkirjoittajat, kitaristi-laulaja Bob Mould ja rumpali-laulaja Grant Hart, olivat kuin nykyajan Lennon ja McCartney.

Siistiä oli myös se, että Hüsker Dü oli ensimmäisiä vaihtoehtorockbändejä, jonka jäsenten seksuaalisuudesta puhuttiin Vantaankin yläasteella. Oli täysin fine, että Bob Mould oli avoimesti gay ja Grant Hart bi. Meillä päin oli vaara saada turpiinsa, jos käytti farkkujen sijaan samettihousuja.

Olen aina ollut ylpeä The Duplo! -yhtyeestämme. Yksi hauskoista muistoista on bändimme toinen tai kolmas keikka Helsingin Kaisaniemen edesmenneessä Fat Mamassa, jossa soitimme täydelle tuvalle slipovereissamme näkemyksemme urbaanista garagerockista. Vuosi oli -96 tai -97, paikalla oli Vantaan gangstereiden lisäksi myös kaikki silloiset Sörlemin Baboonsit. Jotenkin olimme onnistuneet opettelemaan Hüsker Dün Back From Somewhere -biisin settiimme. Keikan jälkeen Jungle-lehden Jarkko Jokelainen kipaisi kehumaan vuolaasti yhtä biisiämme, joka tietenkin oli kyseinen coveri. Taisimme vain soittaa sen niin vantaalaisittain, ettei edes Jokelainen sitä tunnistanut.

Ei ole auttanut Posiesin Grant Hart -biisi tai Paperi-T:n antama hehkutus: Hüsker Dü ei ikinä ole saanut ansaitsemaansa kunniaa vaikutuksestaan musiikin kehitykseen.

1990-luvulla indie-jengi muisti aina mainita Hüsker Dün. Nykyään on suuri outous ja vääryys, että bändi on unohtunut historiaan. Warner kusi vuosia yhteen perinnön päälle ja SST-levy-yhtiö taisi kusettaa bändiä yhtä paljon kuin Black Flagiä. Ei ole auttanut Posiesin Grant Hart -biisi tai Paperi-T:n antama hehkutus: Hüsker Dü ei ikinä ole saanut ansaitsemaansa kunniaa vaikutuksestaan musiikin kehitykseen.

Hüsker Dü kuuluu The Sonicsin, Velvet Undergroundin ja Ramonesin kanssa samaan jatkumoon. Jos et ymmärrä, niin ota selvää.

Grant Hart teki Hüsker Dün jälkeen kelpo musiikkia soolona ja Nova Mob -yhtyeen kanssa. Hän eli kohtalokkaan elämän ja vaipui aivan liian unohduksiin neroutensa kanssa. Onneksi miehen viimeiseksi jäänyt levy The Argument (2013) palautti Hartin vihdoin edes toviksi yhdeksi vaihtoehtoisen musiikin suurista.

Lepää rauhassa Grant Hart. Muutit ainakin minun elämääni isosti.

Let's talk about this

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend