Ukraina ja sotavankien vaihdon ongelmat

Oksana Chelysheva haastatteli ihmisoikeusaktivisti Aleksandr Kudinovia ja raportoi Ukrainan sotavankien vaikeasta tilanteesta.

Oksana Chelysheva haastatteli ihmisoikeusaktivisti Aleksandr Kudinovia ja raportoi Ukrainan sotavankien vaikeasta tilanteesta.

ukraina sotavangit

Karstein Volle

Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n työntekijät pidättivät Maidan-veteraanin, kenraali Vladimir Rubanin aamulla 27. helmikuuta Marjinkan tarkastuspisteellä. Hän oli matkalla Donetskiin neuvottelemaan sotavankien vaihdosta. SBU ei esittänyt syytä pidätykseen, vaan kutsui paikalle poliiseja, jotka tarkastivat hänen autonsa. Pidätyksen muodolliseksi syyksi esitettiin autosta löytyneet vilkkuvalolaite ja rikkinäiset käsiraudat. Myöhemmin Ruban vapautettiin ja hänen kulkulupansa Kiovan valvonnan ulkopuolisille ”tasavaltojen” alueille peruutettiin.

Ihmisoikeusaktivisti Aleksandr Kudinov, jonka kanssa keskustelin ja joka on osallistunut aktiivisesti neuvotteluihin sotavankien vaihdoista, arvioi, että kenraali Rubanin kohtaamien ongelmien todellinen syy on SBU:n ja presidentti Porošenkon hallinnon halu vaikeuttaa sotavankien vapauttamista.

Kudinov on kotoisin Krivoi Rogista, hänen vanhempansa asuvat Donetskissa. Hän joutui vangiksi syksyllä 2014 ja istui turvallisuuspalvelun vankilassa. Häntä itseään ei kidutettu. Vapaaksi hän pääsi 25.10.2014, mutta palasi Donetskiin jo marraskuun 2. päivänä tuoden ensimmäisen lastin humanitaarista apua ukrainalaisille sotavangeille. Sen jälkeen hän on tehnyt satoja matkoja toimittaakseen vaatteita, lääkkeitä, jopa täydelliset varusteet lääkintäasemaa varten turvallisuuspalvelun vankilan haavoittuneiden sotavankien hoitamiseksi. Donetskin lääkärit hoitivat asemaa sillä ehdolla, että Kudinov toimittaa lääkkeet. Se toimi vuoden 2016 kesään saakka, jolloin lääkkeiden toimittaminen kävi mahdottomaksi tarkastuspisteiden politiikan takia.

Keskustelussamme Kudinov selitti, että neuvotteluprosessiin osallistuvien välillä on hyvin suuria erimielisyyksiä. Hän itse esimerkiksi vastusti vapautetun naislentäjän Nadja Savtšenkon matkaa Donetskiin, koska katsoi, että tämä saattaa vaaraan itsensä sijasta ne, jotka ovat lupautuneet vastaamaan hänestä, mm. Rubanin. Kudinovin mielestä Savtšenkon olisi pitänyt tehdä vain se, minkä vuoksi hän matkusti Donetskiin: sopia ukrainalaisille sotavangeille tarkoitetun humanitaarisen avun toimitusten jatkamisesta. Mutta Savtšenko ryhtyikin esittämään mediassa tiukkoja kannanottoja, ja juuri ne aiheuttivat Rubanin vastaiset toimet. Eräiden tiedotusvälineiden väitteet, että Ruban oli menossa Donetskiin hakemaan Savtšenkoa, eivät pidä paikkaansa, sillä Savtšenko oli Kudinovin mukaan tuossa vaiheessa ollut jo kolme päivää Länsi-Ukrainan Lvivissä. Kudinov selitti, että Ruban oli todellisuudessa menossa Donetskiin hakemaan sotavankia, jonka nimeä ei ollut vankien vaihtolistassa. SBU:n toimien johdosta sotavanki tietenkin jäi vapauttamatta.

Hän on tehnyt satoja matkoja toimittaakseen vaatteita, lääkkeitä, jopa täydelliset varusteet lääkintäasemaa varten turvallisuuspalvelun vankilan haavoittuneiden sotavankien hoitamiseksi. Donetskin lääkärit hoitivat asemaa sillä ehdolla, että Kudinov toimittaa lääkkeet. Se toimi vuoden 2016 kesään saakka, jolloin lääkkeiden toimittaminen kävi mahdottomaksi tarkastuspisteiden politiikan takia.

Kudinovin mielestä suurin uhka kenraali Rubania ja häntä itseään kohtaan kohdistuu neuvotteluprosessin ukrainalaisten johtajien,etenkin Juri Tanditin ja Juri Katšanovin, taholta. Kudinov korostaa, että näillä kahdella on yhteydet presidenttiin eivätkä he toimi ilman hänen suostumustaan. Kudinov itse korostaa: ”Autan molempien osapuolten sotavankeja enkä hyväksy julistuksia, joiden mukaan ‘me palautamme Ukrainaan sankareita ja uhreja, joiden vastineeksi luovutamme roistoja ja terroristeja’”. Hän sanoo, että sotarikollisia riittää kyllä Ukrainankin puolella.

Kysyessäni, miksi vankien vaihto on niin hankalaa, Aleksandr Kudinov vastasi:

”Vain koska on sellaisia kuin Tandit, Katšanov ja presidentti Porošenko itse. Näistä vangeista ei perusta kukaan: heidän palattuaan käynnistyy posttraumaattinen oirehtiminen, itsetuhoisuus. Jatkuvat ongelmat vapauttamisessa taas ovat poliitikoille edullisia, he voivat syyttää vastapuolta prosessin keinotekoisesta pitkittämisestä ja lietsoa sodan jatkamiselle suotuisaa ilmapiiriä. Rikollisen sodan pelkästään siksikin, että virallisesti sitä ei kaikkina näinä vuosina ole käynyt kukaan kenenkään kanssa, sillä Kiovan hallitus ei vieläkään ole julkistanut sotatilaa.”

Kudinovin mielestä tulitaukosopimusten toistuvat rikkomukset selittyvät juuri sillä, ettei ole poliittista tahtoa konfliktin ratkaisemiseen: ”Kunhan Porošenko on lähtenyt – toivottavasti jotenkin laillisessa järjestyksessä, esim. epäluottamuslauseen seurauksena – voidaan toivoa pitäviä sopimuksia. Näiden toimijoiden aikana ne eivät ole mahdollisia.”

Aleksandr Kudinov kertoi myös roolista, joka on Kiovan virallisten neuvottelijoiden lähipiirillä. Esimerkiksi Katšanovin eräänä avustajan toimii Dmitri Kuliš (peitenimeltään Semjorka). Kudinovin mukaan juuri Kuliš kidutti vangiksi jäänyttä runoilija Jurtšenkoa niin, että tämä vammautui. Kun mies itse jäi vangiksi, hänet vapautettiin vaihtamalla. Toinen Katšanovin avustaja on Venäjän armeijan entinen upseeri Oleg Kotenko, joka siirtyi Maidanin kannattajaksi ja ryhtyi johtamaan Patriot-ryhmää. Kudinovin mukaan Kotenko sai Ukrainan kansalaisuuden ”erityisistä ansioista”. Nämä kaikki ovat hänen mielestään vastuussa vankienvaihdon estämisestä. Kun kysyin osapuolten ottamien vankien määrää, Kudinov arveli, ettei kukaan tiedä tarkkaa määrää. Vankien säilytyspaikat ovat tiedossa, määrä ei.

Kudinov vahvisti myös sen, että Ukrainan puolella menehtyy toistuvasti sotilaita palvelustoverien rikosten uhreina. Hän kertoi mm. ukrainalaisesta sotilaasta, jonka esimiehet ilmoittivat loikanneen vastapuolelle. Kuitenkin kun yksikön asemiin tuli uusi joukko-osasto ja rupesi tutkimaan ympäristöä miinojen varalta, he löysivät kadonneen sotilaan ruumiin. Rikostutkinta totesi, että katoamista edeltävänä päivänä sotilas oli saanut 60 000 riunaa palkintona tuhotusta vastapuolen tekniikasta. Hän oli soittanut äidilleen ja sanonut ottavansa rahat ja tulevansa katsomaan asuntoa, jonka ostoa oli suunnitellut. Sen jälkeen mies katosi.

Kudinovin mielestä tulitaukosopimusten toistuvat rikkomukset selittyvät juuri sillä, ettei ole poliittista tahtoa konfliktin ratkaisemiseen: ”Kunhan Porošenko on lähtenyt – toivottavasti jotenkin laillisessa järjestyksessä, esim. epäluottamuslauseen seurauksena – voidaan toivoa pitäviä sopimuksia. Näiden toimijoiden aikana ne eivät ole mahdollisia.”

Kysymykseen kidutuksesta Kudinov vastasi, että kun hän itse oli Donetskin turvallisuuspalvelun vankilassa syksyllä 2014, hän oli nähnyt muutamissa vangeissa kidutusjälkiä. Kuitenkin vankien julmaa kohtelua koskevat tiedot loppuivat noin kymmenen päivää hänen vangitsemisestaan. Hän mainitsee Viktor Zajetsin henkilökohtaisen osuuden julmuuksien lopettamisessa; tämä on Donetskin ”tasavallan” vastavakoilun varajohtaja ja sotavankihallinnon johtaja. ”Kerran hän tuomitsi suojakaartilaiselle 10 vuorokautta arestia, kun mies oli kiroillut törkeästi vangille. Toisinaan hän puolusti vankeja itse, jopa menemällä väliin.” Kudinovin mukaan tämä koski myös sellaisia pahamaineisia sotavankeja kuin Kuliš-Semjorka, joka oli vammauttanut Jurtšenkon.

Donetskin ”tasavalta” ei Kudinovin mukaan liioin ole puhdas rikoksista sotavankeja kohtaan. Hän kertoi entisestä Družkovkan tuomarista, joka komensi v. 2014–2015 yhtä Donetskin vastavakoiluosastoa käyttäen peitenimeä 63:s. Kudinov kertoo, että 63:s joi itsensä syntymäpäivänään humalaan ja käski tuoda luokseen yhden sotavangin, jota iski sydämeen. Vanki menehtyi matkalla sairaalaan. Kudinov kertoo, että sama mies esti Kirovogradista olevien erikoisjoukkojen sotilaiden vapauttamisen, vaikka heidän joukossaan oli hänen poikansa luokkatoveri. Heidät onnistuttiin vapauttamaan vasta kun Viktor Zajets henkilökohtaisesti puuttui asiaan.

Kudinov on ollut itsekin neuvottelujen osapuoli vankien vaihtamisessa. Elokuusta 2016 hän on tehnyt välitöntä yhteistyötä kenraali Rubanin kanssa. Hänen mielestään Rubanin pidätys aamulla 27.2. ja sitä seurannut kulkuluvan peruutus todistavat, että Ukrainan poliittisessa ja sotilasjohdossa ne henkilöt, jotka haluavat sotatoimien jatkuvan, pyrkivät lopettamaan kenraalin matkat ja saamaan hänet syytteeseen jollain tekaistulla perusteella. Aleksandr Kudinov pelkää, että samassa tilanteessa ovat ne neuvottelijat, jotka Rubanin tavoin pyrkivät noudattamaan sopimuksia.

Oksana Chelysheva Twitter

Muita artikkeleita Ukrainan tilanteesta:

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend