Teenage Fanlove

Teenage Fanclub on Aleksi Pahkalalle maailman tärkein yhtye. Ensi viikolla, helmikuun 15. päivä se esiintyy Helsingissä Tavastialla.

Teenage Fanclub on Aleksi Pahkalalle maailman tärkein yhtye. Ensi viikolla, helmikuun 15. päivä se esiintyy Helsingissä Tavastialla.

Anna Jokela

Minulle Teenage Fanclub on isompi kuin The Beatles. Teenage Fanclub on kuin omatunto, muistot ja sydänystävä, joka kulkee mukanani aina. Se on yhtye, jonka avulla olen ymmärtänyt paljon musiikin ihmeestä, jostain suuremmasta. Olen elänyt yhtyeen kanssa ylä- ja alamäkiä, suuria suruja ja iloja. Ikinä se ei petä, ikinä se ei ärsytä, ikinä se ei ole muodikas (tai no oli se 90-luvulla ehkä tyylikkäin bändi ikinä). Aina se on sekä maanläheinen että taivaallinen – Teenage Fanclub on yksi aikamme merkittävimpiä yhtyeitä.

Ensimmäinen suuri rakastumiseni Teenage Fanclubiin tapahtui ollessani viisitoistakesäinen vuonna 1992, jolloin nauhoitin VHS-kasetille YLE:n näyttämiä taltiointeja brittiläiseltä Reading-festivaalilta. Vaikka taisin jo silloin noteerata Teenage Fanclubin, nauhoitin kyseisen pätkän silloisen lempiyhtyeeni Mudhoneyn takia. Siihen aikaan indierockia kuullakseen sai tehdä töitä: sitä löytyi satunnaisesti kirjastosta, kuuli ehkä kerran pari viikossa radiosta tai Music Televisionin erikoisohjelmista ja totta kai skeitti- ja lumilautavideoista. Oli siis pieni ihme, että YLE näytti näin laadukasta musiikkia. Toisaalta tilanne on sama nykyäänkin, kauheaa kuraahan televisiosta taas tulee.

VHS-nauhaa tuli katseltua valehtelematta tuhansia kertoja. Nuo pitkätukkaiset, kitaran kiertoäänien keskellä täydellisiä popmelodioita soittavat skotlantilaiset villapaitamiehet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Teenage Fanclubista tuli tärkeä perheenjäsen.

Siihen aikaan indierockia kuullakseen sai tehdä töitä: sitä löytyi satunnaisesti kirjastosta, kuuli ehkä kerran pari viikossa radiosta tai Music Televisionin erikoisohjelmista ja totta kai skeitti- ja lumilautavideoista.

Levyhyllystäni löytyy varmasti reilu metri Teenage Fanclub -vinyylilevyjä ja vielä 7”-singlet päälle. Olen vuodesta 1992 kuunnellut yhtyettä luultavasti vähintään kerran viikossa.

Vuonna 1995 näin yhtyeen ensimmäistä kertaa elävänä, arvatkaapa missä? Readingissa totta kai. Bändiltä oli juuri julkaistu Grand Prix -levy, maailman paras albumi. Vaikka olin festivaaleilla kahden ystäväni kanssa, halusin jostain syystä nähdä bändin yksin. Kenties siksi että yhtye tuntui niin henkilökohtaiselta. Muistan juosseeni kohti päälavaa, kun bändi jo aloitti. Pysähdyin ensimmäiseen kitarasointuun kuin seinään, jäin suu auki paikoilleni kuin Jeesuksen nähneenä. Tuollaisia kai ovat uskonnolliset kokemukset, maailma ympärillä pysähtyy. Elämä on ihanaa 18-vuotiaana!

Parin vuoden kuluttua ilmestyi albumi Songs from Northern Britain, jota muistan fiilistelleeni Karkkiautomaatti-yhtyeen Samin kanssa täysillä. Saman bändin Jansku tunnettiin paitsi nerona, myös siitä, ettei hän juuri nykymusiikkia kuunnellut. Silti Start Again ja Ain’t That Enough olivat hänenkin mielestään täydellisiä kappaleita. Itkin ja nauroin usein kotonani Alppilassa tämän levyn tahtiin. Songs from Northern Britain on mielestäni bändin paras levy ja ilmeisesti myös menestynein.

Teenage Fanclub on siitä ihmeellinen yhtye, ettei se ole ikinä seurannut trendejä vaan vanhenee tyylikkäästi. Nykynuorisolle on turha yrittää selittää, kuinka viileä bändi on kyseessä. Sehän näyttääkin nykyään kuin luokanopettajien terapiaprojektilta. Olen silti varma, että joskus kaikki tajuavat bändin nerouden. Pitkään pidin vääryytenä, ettei bändi täytä stadioneita. Onneksi ei täytä – Teenage Fanclub on maailman suurin kulttiyhtye ja maailman paras yhtye, piste. Bändi on täydellinen, eikä se ikinä petä.

Muistan juosseeni kohti päälavaa, kun bändi jo aloitti. Pysähdyin ensimmäiseen kitarasointuun kuin seinään, jäin suu auki paikoilleni kuin Jeesuksen nähneenä.

Radiourani huippuhetki oli kun yhtyeen Norman Blake ja Raymond McGinley vierailivat Mahtavaa Helsinki Mahtavaa -ohjelmassani Radio Helsingissä. Omia idoleitaan on outo haastatella, mutta “Fanniesit” olivat juuri sellaisia veijareita kuin toivoin. Muistan haastattelun aikana ajatelleeni, että nyt olen radiourallani saavuttanut kaiken.

Teenage Fanclub ei ole julkaissut yhtään huonoa levyä. No, ehkä vuoden 1991 jälkeen yhden 4 tähden levyn, mutta muut ovat taattua 10/10-kamaa. Minulle jokainen levy on kuin hengellinen kokemus, kuten on lähes jokainen singlekin. Bändin B-puolet nimittäin ovat myös yhden esseen arvoinen kertomus, siitä lisää joskus. Niitä ei suoratoistopalveluista löydy. Teenage Fanclub on täydellisyys, uskokaa minua.

Teenage Fanclub soittaa Tavastialla helmikuun 15. päivä

PLAYLIST: An introduction to Teenage Fanclub

 

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend