Manifesti/o 2: Maryan Abdulkarim #2016 hyvät/pahat

Maryan Abdulkarim ja Astrid Swan keskustelevat vuoden 2016 hyvistä ja pahoista asioista tässä artikkelissa, joka on kirjoitettu pieleen menneen podcastin muotoa muistellen

Maryan Abdulkarim ja Astrid Swan keskustelevat vuoden 2016 hyvistä ja pahoista asioista tässä artikkelissa, joka on kirjoitettu pieleen menneen podcastin muotoa muistellen

Manifesti/o -podcast

Juulia Niiniranta – Manifesti/o

 

Pyysin Maryan Abdulkarimia tekemään jutun vielä ennen vuoden loppua One Quartiin.
Hän keksi, että tekstin sijaan keskustelisimme puolen tunnin podcastin ajan vuoden 2016
kivoista ja pahoista jutuista. Suunnittelimme puhuvamme sekä henkilökohtaisista että maailmanpoliittisista, yhteiskunnallisista suurista ja pienistä tapahtumista.

Kohtasimme Pikku Huopalahdessa 12.12.2016 klo15 ja teimme äänitystestin. Kaikki ok. Seuraavat 35 minuuttia puhuimme paljon. Tämän jälkeen tarkistin äänityksen ja totesin, ettei mitään ollut mennyt narulle. Kammottavan harmillista ja erittäin noloa. Kääk. Jotta keskustelu ei katoa täysin (tai jää vain keskustelijoiden väliseksi muistoksi), julkaisen poikkeuksellisesti keskustelun jälkeen kirjaamani muistiinpanot.

Talvi

Hyvä vuosi henkilökohtaisesti, paljon uusia työkuvioita ja uusia mahdollisuuksia avartaa omaa todellisuuttaan, sanoo Maryan. Hän on ollut vuoden aikana mm. dramaturgisena tukena Sonya Lindforsin tanssiesityksessä Noble Savage ja vetänyt omaa live-keskustelutilaisuutta Abdulkarim Let’s Talk kulttuurikeskus Caisassa. Hän on vieraillut myös Imagen toimituksessa sekä avustanut yhdellä jutulla One Quart Magazinea. Henkilökohtaisella tasolla 2016 tuntuu siis merkittävältä ja hyvältä. Yhteiskunnallisella tasolla 2016 on ollut kaaottinen juna vailla määränpäätä, runnoen tieltään toivon ja uskon ihmisyyteen.

Astridin vuosi alkoi David Bowien kuoleman, oman leikkauksen ja köyhyyden käsittelyn sekä elämisen kokemisessa. Keskustelussa käy ilmi, että 2016 oli kaikesta huolimatta Astridillekin henkilökohtaisesti hyvä vuosi. Hänen määritelmänsä hyvästä vuodesta on muuttunut: jos hän on elossa eikä kamalasti sairaalassa, ei vuosi voi olla huono.

Astridin mainitsemasta köyhyydestä ja aiheen herättämästä vaivaannuksesta esim. Facebookissa Maryan huomauttaa, että kertooko hiljaisuus kenties siitä kuplasta jossa Astrid elää: keskiluokkaiset luovat ja akateemiset piirit, joissa rahasta ei puhuta vaan oletetaan esimerkiksi omistusasunnon ja keittiöremontin kuuluvan kaikille.

Maryan ei aktiivisesti surrut David Bowien kuolemaa, hänelle Bowie oli ennen kaikkea supermalli Imanin mies. Iman taas on hänelle tärkeä roolimalli monella tapaa ja hänen viimeisin avauksensa, oma meikkibrändi joka huomioi ihmisen ihonväriä laajemmin kuin beigen eri sävyt oli ilahduttava jatkumo Imanin julkiselle persoonalle.

Kevät

Vuosi 2016 on viimeisten kuukausien aikana leimaantunut ainakin sosiaalisen median perusteella erityisen huonoksi vuodeksi. Taiteen ja kulttuurin saralla menetyksiä on tullut. Prince kuoli 21. huhtikuuta. Hänen kuolemansa kosketti Maryania, ja tuntui siltä ettei aikaiseen poismenoon oltu valmistauduttu. Princen musiikki oli tärkeää jo lapsuudessa MTV-aikana.

Astridille näiden poptähtien kuolema oli kummallinen osoitus siitä, miten ihmiset todella surevat ja tuntevat yhteyttä superstaroihin näiden luomien teosten kautta ja rakentavat kaikenlaisia merkityksiä ja siteitä, jotka katkeavat tai ainakin muuttuvat kuoleman kautta. Samaan aikaan kun puoliso suri Princea, Astrid suri ystäväänsä joka kuoli 33-vuotiaana.

Kuitenkin koko vuoden leimaamisessa huonoksi on kyse laajemmista globaaleista suunnista.
Siitä, että esimerkiksi poliittisten käänteiden annetaan mediassa värittää todellisuutta hyvän dramaturgian vuoksi, kun taas paljon isoja ongelmia ja vääryyksiä jää käsittelemättä. Maryan huomauttaa jo puhelimessa, ennen pieleen mennyttä podcast-äänitystä:

“Vähemmistöt ovat joutuneet diilaamaan tiettyjen realiteettien kanssa jo pidempään. Selkein muutos on varmaan se, että tällä hetkellä suurempi osa meistä huomaa epäkohdat. Miten överimmin poliittiset päättäjät vetää, sitä näkyvämmiksi rakenteet tulevat, se on aika sairasta oikeastaan, et toisaalta on hienoa että jengi herää mut samalla se hinta on aika kova siitä kun miettii miten laajoihin ihmisryhmiin esim. Suomen hallituksen kaavailemat leikkaukset osuu.”

vuosi 2016

Astrid Swan

Keskustelussa esiintyy moneen kertaan vastakkaisia ajatuksia siitä, että toisaalta 2016 oli järkyttävä vuosi, jolloin tapahtui paljon pahaa ihmiskunnalle, mutta toisaalta on tapahtunut paljon heräämistä vähemmistöjen ongelmiin. Oikeistopolitiikan myötä entiset silmälapuilla varustetut etuoikeutetut ovat kohdanneet esteitä arjessa, eivätkä ole enää vain voineet ummistaa silmiään rakenteelliselta syrjinnältä. Tämä vuosi on siis saanut meidät aktivoitumaan suuremmissa ryhmissä; tiedostus lisääntyy ja sitä kautta potentiaali muutokseen.

Maryan on optimistinen sen suhteen, että kun pahoinvointi lisääntyy yhteiskuntaluokissa, se johtaa suurempiin massoihin, jotka vaativat muutoksia ja oikeudenmukaisempia rakenteita. Astrid kuulostaa keskustelussa pelokkaalta – mitä kaikkea pitää tapahtua ennen kuin voimme oikeasti auttaa esim. Syyrian ihmisiä ja sieltä pakoon joutuneita?

Keskustelu jatkui Syyrian tilanteesta ja pakolaisten moninaisista tilanteista ja kapeasta kuvastamme siitä, miltä pakolainen näyttää tai mikä hänen koulutustaustansa on.

Kesä

­Kesäkuussa noin vuoden suunnittelussa ollut One Quart Magazine aloitti toimintansa netissä ja Maryan suostui, kun Astrid pyysi mukaan! Epäonnistuneella äänityksellä Astrid kiittää Maryania mukaan lähdöstä ja ennakkoluulottomasta innosta tukea aloittelevaa mediaa. Tämä on varmasti juuri sitä, miten Maryan kuvailee lähteneensä moniin uusiin juttuihin ja työkuvioihin mukaan tänä vuonna. ”Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran”, hän toteaa.

Heinäkuussa Maryan ja Astrid löysivät itsensä (ja pikaisesti myös toisensa) Porista. SuomiAreenassa Maryan oli kutsuttu puhumaan paneelikeskusteluihin muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Maryan osallistui, mutta reflektoi nyt jälkeenpäin, että puhuminen ja asioiden esiin nostaminen jättää olon usein paljastetuksi ja hauraaksi. Seuraksi hiipii epävarmuus: ”Onko tästä mitään hyötyä? Muuttaako tämä mitään?”

SuomiAreenassa Astrid esitti musiikkiaan Monokini 2.0 -esityksessä suuressa kauppakeskus Puuvillassa. Tärähtäneet Ämmät -taiteilijaduon uimapukumuotinäytös tuo lavalle rintasyövän sairastaneet ja sitä sairastavat yksirintaiset naiset ja haastaa katsojat miettimään “miksi niitä pitäisi olla kaksi?” – miksi kauneuskäsityksemme ovat niin rajallisia?
Maryanista esitys oli vaikuttava. Astridille esittäminen on henkisesti samaan aikaan todella raskasta ja hyvin palkitsevaa. Samastuminen on niin väistämätöntä.

Kesällä Suomessa aloitti aktiivisen kannatuskorttien keräämisen myös Feministinen puolue, joka tähtää kunnallisvaaleihin vuonna 2017. Puolueen päämääränä on nostaa keskusteluun ihmisoikeudet ja tasavertaisuus, sekä heti ammentaa feministisestä viitekehyksestä suuntia poliittiseen keskusteluun.

vuosi 2016

Maryan Abdulkarim

Maryan ja Astrid törmäsivät myöhemmin Kalliossa Feministisen puolueen puistojuhlassa. Maryan kuvailee tunnelmaa kivaksi ja myös hegemoniseksi. Sympaattinen tilanne. Puolueen synty tänä vuonna on lupaava merkki poliittisesta vaikuttamisesta ja halusta tuoda monipuolisempi edustus ihmisiä esille sekä saada valtaa päättää ja näkyä.

Syksy

Syksy tuo mieleen apurahapäätökset, jotka rytmittävät monien elämää. Sekä Maryan että Astrid olivat niiden onnekkaiden lottovoittajien joukossa, jotka syksyllä 2016 saivat seuraavalle vuodelle rahoitusta töilleen. Tämä on suuri etuoikeus.

Syksyn aikana Maryanilla oli kuulemma harkinnassa myös baristakoulutus. Koulutuksen jälkeen voisi avata kahvilan ja oleskelupaikan, ”jossa on paljon kirjoja ja ihmiset vaan hengaa.” Ongelmana saattaa olla se, että kahvila ei löisi rahoiksi, mutta ehkä joku sikarikas tyyppi haluaisi rahoittaa elämää ihmetteleville ajattelijoille ja taiteilijoille paikan missä syödä viinirypäleitä, ajatella ääneen ja juoda kahvia jonka Maryan on valmistanut puolen päivän baristakoulutuksen turvin. Kumpikaan ei epäile yhtään, etteikö kahvilasta tulisi menestystarina.

Podcastina tää keskustelu ois ollu niin Qma ettei tosikaan. Nyt saatte lukea ja itkeä ehkä vähän että post-flunssaääniset skarpit ajattelijat eivät puhuneet tätä korvanne kautta tajuntaan. Tiedoksi annettakoon myös, että suunnitteilla on podcast vol. 2 (joka onnistuneesti äänitetään) ja jossa keskustelijat syövät viinirypäleitä ja puhuvat ainakin siitä miten kirjoitustyöt etenevät vuonna 2017.

Aiemmat Manifesti/o -podcastit:

 

Article was written by

  • Astrid Swan - One Quart

    I am a co-founder, editor and a writer at One Quart Magazine. I am also a songwriter and a performer, with five albums under my belt and a sixth one on the way. I a...

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend