I love me – Havaintoja hyvinvoinnin messuilta

Aikku Meura vieraili I love me -messuilla ja nautti lähes jokaisesta hetkestä.

Aikku Meura vieraili I love me -messuilla ja nautti lähes jokaisesta hetkestä.

I love me, meikkisienet

Aikku Meura

I love me -messut järjestettiin viime viikonloppuna, 21.–23. lokakuuta Helsingin Messukeskuksessa. Messujen kerrotaan olevan ”hyvän olon, itsestä huolehtimisen ja tyylin tapahtumakokonaisuus”. Iskulause on: ”Ole tärkeä itsellesi!”

Pidän messuista, olen niillä toisinaan töissä, ja etsin aina syitä hakeutua messuille. Messut ovat vähän kuin nykyhetkestä kertova museo, jossa kaikkea riittää ja kaikki on hyvin esillä ja valaistu. Esineisiin saa koskea. Pieniä, kuutioituja ruokanäytteitä saa maistaa, jos jaksaa jonottaa.

Hyvinvointi ja sen lisääminen erilaisin keinoin vetävät minua puoleensa. Tähän on vuosi vuodelta vaikeampaa suhtautua ironisesti. Nautin kauniisti pakatuista kosmetiikkatuotteista, omistan pinkin putkirullan ja haluaisin toden totta oppia olemaan tärkeämpi itselleni, hyväntuoksuisena ja vahvakyntisenä pikku osasena kapitalistisessa maailmanjärjestyksessä.

Hyvinvointi ja sen lisääminen erilaisin keinoin vetävät minua puoleensa. Tähän on vuosi vuodelta vaikeampaa suhtautua ironisesti.

Valmistaudun messupäivään huomioimalla levon tärkeyden. Nukun pitkään, vaikka asuntoni ulkopuolelta kantautuu heti aamusta ääni, joka kuulostaa siltä kuin rappukäytävää irrotettaisiin. Ennen lähtöä meikkaan tavallista perinpohjaisemmin. Tiedän Messukeskuksen armottoman valaistuksen paljastavan pienimmätkin kosmeettiset epämääräisyydet. Mietin heitä, jotka haluavat saada messuilla meikin tai kampauksen – onko paikalle saavuttava ilman meikkiä tai kampausta? En ainakaan itse tohtisi.

“Ole tärkeä itsellesi!”

I love me -mainoksessa viiden erityylisen ja erivärisiin asuihin pukeutuneen naisen joukko poseeraa kuin vähän kummalliseen suuntaan kypsynyt Spice Girls. Harmaahiuksisella seniorijäsenellä on jäntevä ote oranssista kahvakuulasta, joka näyttää ensikatsomalla halloween-kurpitsalta. Kukin nainen symboloi yhtä messujen osa-aluetta. Ne ovat Terveys, Kauneus, Muoti, Koru & Kello sekä Luonnollisesti.

Luonnollisuutta edustavalla naisella ei ole kenkiä, sen sijaan hän kantaa mukanaan punottua vihanneskoria melankolinen ilme kasvoillaan. Itse samastun “muotinaiseen”, joka keikaroi kokomustassa, yhtä aikaa vakavassa ja seksikkäässä asussa, ja jolla on ihanan huonosti peitellyn pöyhkeä ilme.

Tiedän, että kestävää konsumerismia ei ole olemassakaan, mutta käsinpoimituista kukista uutetut artesaaniparfyymit ja kierrätyspahviin pakatut lupaukset reiluudesta ja orgaanisuudesta virittävät minut hyvän omantunnon kuluttajuuteen.

Kun laskeudun Messukeskuksen suuria rappusia alas halliin, huomioni kiinnittyy ihmisten täydelliseen ihoon. Monien kasvojen ja hiusten pinta on sitä, mitä internetissä väitetään photaroiduksi. Nämä ihmiset tietävät, miten sellainen pinta saadaan aikaan ilman internetiä ja filttereitä.

Kosmetiikka-alueella ymmärrän nopeasti, että syksyn keskeinen tuote on pieni, tiivisrakenteinen vaahtomuovisieni, jolla meikki levitetään kasvoille. Sieni voi olla vaikkapa pisaran, timantin tai anustapin muotoinen. En osta sientä, sillä joutuisin samalla niin sanotusti päivittämään muutkin kauneusrutiinini eli hankkimaan lukuisia erisävyisiä väriaineita, joita sienellä levitetään.

Suurin osa ”alan ihmisistä” on naisia, mutta messuilla on töissä myös miehiä. Reippaat nuoret miehet lihakset paljastavissa t-paidoissaan markkinoivat ravintolisiä ja muuta terveellistä. Kauneusalan tuotteita sulavaliikkeisesti esittelevät, sukupuolirooleja kyseenalaistavat pojat epätodellisine kulmakarvoineen täyttävät minut hieman tätimäisellä, voimaantuneella ihastuksella.

I love me, kuukivi

Aikku Meura

Hyvinvointiosastolla näen konstailemattoman pörröisen rastahippimiehen, joka kulkee hymyssä suin paljain jaloin, aivan kuin mainoskuvan vihanneskorinainen. Uskon hänen olevan paikalla myymässä jotakin ”aitoa”. Toinen, vanhempi messumies valistaa minua miltei hyökkäävään sävyyn siitä, miten monet meistä eivät osaa istua oikein eivätkä edes käytä istumiseen sopivia vaatteita. Hän istuu farkut jalassa hajareisin satulatuolissa. Epäilen, että omistamistani vaatteista suuri osa ei sovellu istumiseen. Kerron, että omistan satulatuolin, mutta en juuri koskaan käytä sitä, koska selkäni väsyy. Pakenen paikalta.

“Pure Emotion”

Saan harvinaisen tilaisuuden koskettaa silikoni-implantteja, jotka lepäävät esteettistä kirurgiaa esittelevän osaston pöydällä. Vaihtelevan kokoisina ja muotoisina ne näyttävät suurilta vesipisaroilta.

I love me, silikonipisarat

Aikku Meura

Viihdyn ehkä parhaiten luonnonkosmetiikkaa ja luonnollisuutta esittelevällä osastolla. Tiedän, että kestävää konsumerismia ei ole olemassakaan, mutta käsinpoimituista kukista uutetut artesaaniparfyymit ja kierrätyspahviin pakatut lupaukset reiluudesta ja orgaanisuudesta – mitä ikinä se tarkoittaakaan – virittävät minut hyvän omantunnon kuluttajuuteen. Valitsen itselleni aromaterapeuttisen huonetuoksun, jonka nimi on Pure Emotion.

Luonnollisesti-osastolla syön vaaleanruskean kahvi-manteli-raakapalleron, jonka saan edullisesti, kun kehun vitriinissä lepääviä, erivärisiä palloja asteroidien näköisiksi. Saamani asiakaspalvelu tekee minut iloiseksi ja harkitsen palleron instagrammaamista.

Monien kasvojen ja hiusten pinta on sitä, mitä internetissä väitetään photaroiduksi. Nämä ihmiset tietävät, miten sellainen pinta saadaan aikaan ilman internetiä ja filttereitä.

Tutkin magneettikorujen myyntipöytää. On ihmisiä, jotka uskovat magneettien vaikuttavan positiivisesti terveyteen. Painelen varovasti esillä olevaa satiinista uninaamiota ja mietin, sisältääkö sekin magneetteja. Yhtäkkiä magneettinainen on vieressäni – hän kertoo, että naamion sisällä todellakin on magneetteja, jotka hoitavat ja energisoivat silmiä unen aikana.

Istun ylikansallisen teefirman huomaavaisesti tarjoamalle valkoiselle puupenkille. Päässä humisee ja testeröidyistä ranteistani huokuu tuoksujen sinfonia. Kehun söpön tuote-esittelijän latvoista turkooseiksi värjättyjä hiuksia. Suljen hetkeksi silmäni ja kuvittelen niiden päälle viileän rauhoittavat magneettikiekot.

Article was written by

We use cookies on this website to make your browsing experience better. By using the site you agree to our use of cookies.

I understand and accept this.

Send this to a friend